Palataan vielä kotopolun eri mutkiin ja muistellaan kolmen kouluttajan voimin, miten kotoutumiskoulutus on kehittynyt. Kysymyksiin vastaavat koordinaattorimme Terhi Mesikämmen sekä kouluttajat Juha Tuomikoski ja Heidi Lähteenmäki. Heistä jokaisella on monivuotinen ja monipuolinen kokemus kotoutumisen parista.
Juha aloitti VAKKissa (Vaasan aikuiskoulutuskeskuksessa) vuonna 1995, ja päätyi pysyvämmin maahanmuuttajakouluttajaksi vuonna 2008. Terhi puolestaan tuli VAKKiin töihin vuonna 2002 ja Heidi vuonna 2009.
Mietitään ensin, mikä on mielenkiintoisinta kielen opetuksessa? Selvästi niin ihmisten kohtaaminen, kuin kielen kehittymisen seuraaminenkin ovat kaikille kolmelle tärkeitä. Ajatella, että vuorovaikutus ja kohtaaminen ovat mahdollisia ilman yhteistä kieltä! Eivätkä kotokurssilla kohtaa vain opettaja ja opiskelija, vaan kokonainen luokallinen erilaisista taustoista tulevia ihmisiä. Luokassa opettaja saa seurata, kuinka nämä henkilöt hitsautuvat yhteen toisilleen tärkeäksi ryhmäksi. Yhteiseksi kieleksi muodostuu suomi, ja tavoite päästä eteenpäin elämässä motivoi kaikkia.
Kielen opetuksessa mielenkiintoista on myös sovittaa vasta kehittymässä olevan kielen oppimiseen asiasisältöjä, esimerkiksi työelämätaitoja tai Suomen historiaa. Erilaisten oppijoiden tukeminen eri vaiheissa antaa intoa työhön, oli sitten kyse lukemaan oppimisesta vieraalla kielellä tai ohjaaminen urapolun alkupuolella: mikä on juuri tälle ihmiselle sopiva työ tai koulutus?
Toisinaan suomen kielen oppiminen on haastavaa. Opiskelijoille täytyy antaa uskoa siihen, että kielen oppiminen on mahdollista, vaikka se ei tapahdukaan hetkessä. Kyse ei välttämättä ole siitä, ettei opiskelija yrittäisi ahkerasti. Useimmiten auttaa, kun lähdetään liikkeelle henkilöä koskevasta konkreettisesta ongelmasta, jonka ratkaisemiseen hän tarvitsee suomen kieltä.
Vaikka itse kielen oppimien tapahtuu edelleen kieltä käyttämällä, ovat välineet ja metodit muuttuneet. Materiaalin saatavuus on parantunut, meillä on omia oppikirjoja ja internetissä saatavilla oleva materiaali on keskeisessä osassa. Erilaiset digitaaliset apuvälineet ovat tulleet osaksi opetusta. Toimiva kielitaito on edelleen tavoite, mutta kieltä opitaan sisältöjen ohella ja avulla. Kielen oppimiseen yhdistetään esimerkiksi matematiikkaa ja tietotekniikkaa sekä yhteiskunnallisia ja kulttuurisia aiheita. Kielen oppiminen on entistä vahvemmin työelämälähtöistä.
”Vuonna 2003 Vaasassa järjestettiin ensimmäinen maahanmuuttajille suunnattu metallialan koulutus. Ensimmäisen päivän jälkeen opiskelijat valittivat, etteivät he ymmärrä mitä opettaja puhuu, ja opettaja valitti, ettei hän ymmärrä mitä opiskelijat puhuvat, vaikka kaikki puhuivat suomea. Hommana oli olla tunneilla suomi-suomi –tulkkina, tulkaten pohjalaismurretta alkeistason suomen kielelle ja päinvastoin. Parin päivän kuluttua sekä opettaja että opiskelijat olivat tottuneet toistensa suomeen ja homma alkoi sujua jo ilman minuakin.”
Juha
Kun puhutaan kouluttajan tärkeimmistä tehtävistä, Terhi mainitsee opiskelijan kohtaamisen ja hyvän sekä turvallisen ilmapiirin luomisen ryhmään. Opiskelijan tukeminen ja erilaisten oppijoiden huomioon ottaminen on tärkeää. Heidin mukaan ehkä tärkeintä on antaa maahanmuuttajalle sellaisia taitoja, joilla pääsee eteenpäin elämässä. Juha on samoilla linjoilla: yksi tärkeimpiä tehtäviä on opiskelijan ohjaaminen, kun hän miettii, mitä lähtisi opiskelemaan, mille alalle menisi töihin, miten yhdistäisi perheen ja opiskelun.
”Matkustin Helsinkiin. Odottelin bussia, että olisin päässyt Töölöön. Olin hukassa, en oikein tiennyt missä odotella. Vaikka oli kännykkä ja siinä ohjelma, mietin että mitä tehdä. Bussin ovet avautuivat, ja siellä olikin muutaman vuoden takainen opiskelija kuljettajana. Iloiset tervehdykset vaihdoimme. Samalla kun hän ajoi, hän kertoi koko perheensä tarinan. He olivat päätyneet Vaasan vuosien jälkeen Helsinkiin, hän oli suorittanut bussinkuljettajan tutkinnon, vaimo työskenteli Espoossa lähihoitajana. Vanhin poika oli aloittanut juuri armeijan. Se, miten hän kiitti VAKKia ja Vaasaa siitä ajasta, kun hän perheensä kanssa tuli Suomeen, oli mieleenpainuvaa. Bussin tultua päätepysäkilleni hän vielä antoi minulle tarkat ohjeet perille ja vielä tulomatkaakin varten. Ne vain menivät hieman ohi, sillä osa hänen puheestaan oli jo niin slangia, että minä muualta tulleena en pysynyt mukana. Iloinen huudahdus vain jäi mieleen: Terveisiä kaikille Vaasaan!”
Heidi
